[FI] Vilho Saarinen

Esittele itsesi, alter-egosi sekä varustekokonaisuutesi.

Valvoja: Ylläpito

Saarinen
Viestit: 136
Liittynyt: 19 Loka 2007, 13:57
Paikkakunta: Iisalmi

[FI] Vilho Saarinen

ViestiKirjoittaja Saarinen » 19 Maalis 2008, 19:04

Saarinen, Vilho Eevert
s. 16.3.1918 Kiuruvesi

Ylennykset:

Korpraali 3.8.1938
Alikersantti 25.10.1938
Kersantti 10.8.1944

Kunniamerkit:

Vapaudenmitali 2. lk. 28.1.1940
Vapaudenmitali 1. lk. 14.9.1941
Vapaudenristi 4. lk. 10.8.1944

Taistelut:

Leppäsyrjä – Jänisjärvi – Soanlahti (talvisota)

Repola – Omelia – Ontrosenvaara – Rukajärvi – Ilomantsi (jatkosota)

Vilho Eevert Saarinen syntyi sisällissodan aikana 1918 Kiuruvedellä. Perheeseen kuului kaksi vanhempaa isoveljeä (s. 1907 ja s. 1911), isä (s. 1882) ja äiti (s. 1883). Vilho kävi kansakoulua neljä vuotta kunnes jätti koulunkäynnin 11-vuotiaana ja auttoi kotona etenkin isää raskaissa maanviljelytöissä. Isä huomasi tarvitsevansa apuria keskimmäisen veljen täytettyä 18 vuotta ja lähdettyä vapaaehtoiseksi suorittamaan asepalvelustaan. Vanhin veli oli suorittanut palveluksensa kaksi vuotta aiemmin kotiutuen tykkimiehenä. Kotiutumisensa jälkeen vanhin veli oli mennyt naimisiin ja aloittanut oman tilan rakentamisen. Keskimmäinen veljeksistä kotiutui armeijasta autosotamiehenä ja lähti kiertämään metsäsavotoita. Metsästys ja muut erätaidot tulivat Vilholle tutuksi metsissä liikkuessa. Pitkät hiihtomatkat metsissä ja raskaat työt kehittivät sekä fyysistä että henkistä kuntoa ja kestävyyttä jota tultaisiin vielä tarvitsemaan muutamien vuosien päästä.

Saarinen määrättiin vuoden 1936 kutsunnoissa astumaan palvelukseen Käkisalmeen Savon Jääkärirykmenttiin toukokuussa 1938. Saarinen määrättiin aliupseerikouluun kiväärilinjalle. Hän kotiutui 440 vuorokautta palvelleena reservin alikersanttina. Hänestä tehtiin kivääriryhmän johtaja.

Saarinen palasi kotiinsa aikomuksena suunnata loppukesäksi ja tulevaksi talveksi metsätyömaille. Eräänä syysiltana suunnitelmat kuitenkin muuttuivat dramaattisella tavalla, kun nimismies toi savottakämpälle Saariselle ja muille asekuntoisille miehille määräyksen astua palvelukseen ylimääräisiin harjoituksiin. Myös molemmat veljet saivat saman määräyksen. Saarinen määrättiin kiväärijoukkueeseen ryhmänjohtajaksi ja joukkueen varajohtajaksi Kuopiossa perustettuun Jalkaväkirykmentti 39:n (JR 39). Rykmentin komentaja oli eversti Pietari Autti ja rykmentti kuului eversti Hannu Hannukselan komentamaan 13. Divisioonaan (13. D). JR39 keskitettiin Laatokan Karjalaan Leppäsyrjän alueelle lokakuun loppupuolella. Ennen sodan alkua pidettiin harjoituksia ja kokeiluhälyytyksiä, joihin miehet kyllästyivät varsin nopeasti. Sota syttyi marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Saarinen koki tulikasteensa joulukuun toisen päivän aamuna vihollispartion koukattua reservissä olleen Saarisen joukkueen majoitusalueen sivustaan. Partio lyötiin takaisin ja hetkeä myöhemmin lähetti toi käskyn jonka mukaan joukkue siirtyisi etulinjaan. Saarisen joukkue otti osaa taisteluihin joulukuun puoleen väliin asti kunnes komppania, johon joukkue kuului, siirtyi erään tilapäisen taisteluosaston osaksi. Saarisen sodan loppu kului lähinnä hiihtopartioissa. Saarinen toimi puolijoukkueen johtajana ja johti useita iskuja mottiin jääneiden vihollisten selustaan. Saariselle myönnettiin ansiokkaasta ja urhollisesta toiminnasta 2. luokan Vapaudenmitali tammikuun lopulla 1940.

Talvisota päättyi 13. maaliskuuta ja joukot siirrettiin uuden rajan taakse. Joukkoja alettiin kotiuttaa vanhemmista ikäluokista lähtien huhtikuun puolessa välissä. Loput miehet Saarisen rykmentistä siirrettiin Kuopion kasarmeille ja lopulta Saarisen ikäluokka kotiutettiin vasta toukokuun viimeisenä päivänä. Saarinen palasi kotiinsa ja teki sekalaisia töitä kotonaan ja naapuritaloissa, joista monesta oli kaatunut tai vammautunut miehiä sodassa. Loppuvuosi 1940 kului raskaiden töiden parissa ja keväällä 1941 kun asiat näyttivät jälleen olevan kunnossa, Saarinen harkitsi kihlautumista ja perheen perustamista ennen varusmiespalvelustaan tapaamansa naapuripitäjän tytön kanssa. Kesällä 1941 uuden sodan synkät pilvet olivat kuitenkin kasautuneet Suomen taivaalle ja kesäkuussa Saarinen sai jälleen palvelukseenastumismääräyksen.

Pohjois-Savon ja Kainuun miehistä muodostettiin 14. Divisioona jonka komentajaksi tuli eversti (myöh. kenraalimajuri) Erkki Raappana. Saarinen löysi itsensä lähialueiden miehistä kootun Jalkaväkirykmentti 52:n toisesta pataljoonasta ryhmänjohtajana. Eteneminen kohti Rukajärveä käynnistyi Repolan valtauksella. Seuraavaksi vuorossa olivat Omelian kiivaat mottitaistelut. Eteneminen jatkui Ontrosenvaaran kautta kohti Rukajärveä, joka vallattiin vihdoin syyskuun 11. päivä. 14. syyskuuta Saarinen palkittiin 1. luokan Vapaudenmitalilla.

Rukajärven valtauksen jälkeen alkoi asemasodan aika. Rakennettiin kenttävartioita, joissa Saarinenkin joutui monesti olemaan joukkueensa mukana. Osallistui yli 500 miehen sissi-iskuun vihollisen huoltokeskukseen 1942. Asemasodan aikaan kuului lisäksi metsästystä jota harjoitettiin osin luvallisesti, osin luvattomasti. Saarinen ampui jatkosodan aikana neljä hirveä, kaksi kuuluessaan erittäin niukasta ruokahuoltotilanteesta johtuen talvella 1942 perustettuihin metsästyskomennuskuntiin, kaksi ollessaan kenttävartiossa. Kaikessa hiljaisuudessa ammutuista hirvistä saatiin ruokaa omalle porukalle ja Saarinen vei lisäksi hieman lihaa lomilla kotiinsa, jossa kärsittiin myös ravinnon yksipuolisuudesta ja niukkuudesta.

Sodan ainoa haavoittuminen tapahtui maaliskuussa 1944. Ainoa, mutta sitäkin vakavampi haavoittuminen oli lähes viedä hengen. Saarinen oli juuri lähdössä kenttävartion vartiopesäkkeestä lepäämään korsuun toisen miehen vaihdettua hänet pois kun tykistön kranaatti räjähti juoksuhaudan penkan lähellä matkalla korsuun ja Saarinen sai runsaasti sirpaleita hartioidensa alueelle. Tajuton ja eloton Saarinen laitettiin ahkioon ja matka joukkosidontapaikalle alkoi. JSP:llä oli tapahtumahetkellä varsin kiireistä ja lääkäri ehti todeta Saarisen jo kuolleeksi ja käski hänet vietäväksi ulos odottamaan ruumiskuljetusta. Saarisen uloskantaneet kaksi lääkintämiestä kuitenkin huomasivat pieniä elonmerkkejä ja vaimeasti huuruavaa hengitystä pakkasilmassa ja matka kenttäsairaalaan alkoi kiireisesti. Saarinen virkosi vasta kenttäsairaalassa jossa hänestä poistettiin huomattavia määriä sirpaleita hänen hartioistaan. Saarinen siirrettiin koti-Suomeen sairaalaan, jossa alkoi usean kuukauden toipuminen. Kotiin oli kuitenkin huhujen mukana kulkeutunut tieto, jossa Saarisen väitettiin kaatuneen. Epätietoisuus vaivasi vanhempia ja rintamalta jo väliaikaisesti ikänsä puolesta kotiutettuja veljiä parin viikon ajan kunnes Saarinen sai vihdoin kirjoitettua kotiinsa sairaalasta. Ankarat kivut valvottivat Saarista öisin ja aiheuttivat päänsärkyä, jotka jatkuivat vielä sodan jälkeenkin. Saarinen oli toipunut rintamakuntoon vasta heinäkuussa, jolloin hänet määrättiin viiden päivän toipumisloman jälkeen kiireellisesti Ilomantsiin, jossa kenraalimajuri Raappanan johdolla suomalaisjoukot valmistautuivat torjumaan neuvostojoukkojen suurhyökkäystä. Ankarissa taisteluissa Saarinen osoitti jälleen rohkeutta ja neuvokkuutta toimiessaan alikersanttina joukkueenjohtajana, varsinaisen joukkueenjohtajana toimineen reservin luutnantin haavoituttua vakavasti. Saarinen palkittiin taistelujen loppuvaiheessa 10. elokuuta 4. luokan Vapaudenristillä ja ylennettiin kersantiksi.

Jatkosota päättyi ja marssit kohti kotia alkoivat. Lokakuun aikana komppania, johon Saarinen oli sijoitettuna, oli telttamajoituksessa vain noin reilun viiden kilometrin päässä kotoa, jossa Saarinen joukkueenjohtajan epävirallisella luvalla kävi pari kertaa. Epätietoisuus vallitsi miesten keskuudessa ja pariin viikkoon mitään ei tapahtunut vaikka oltiin jo koti-Suomessa ja saavuttu lähestulkoon niille paikoille josta sotaan oli lähdetty kesällä 1941. Huhut väittivät, että komppania joutuisi vielä Lapin sotaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan kotiuttaminen paljastui tosiasiaksi. Iisalmessa pidettiin vielä kotiuttamisparaati jonka jälkeen Saarinen pääsi siviiliin marraskuun 16. päivä 1944. Saarinen sai käteensä sotilaspassin ja hänestä tehtiin siviili leikkaamalla sarkaisen asetakin olkalaatat irti.


(Kehittelin lähinnä liittoutuneille/saksalaisille suunnattujen kysymysten pohjalta hieman henkilöhahmon ajatusmaailmaa syventäviä kysymyksiä ja vastauksia. Liittyvät 30- ja 40-luvun ajankohtaisiin asioihin ja ilmiöihin)

Suhtautuminen…

- Politiikkaan?

Seuraa hieman, ei kannata erityisemmin mitään puoluetta, suhtautuu skeptisesti politiikkojen touhuihin.

- Suojeluskuntalaisiin/Suojeluskuntajärjestöön?

”Sotahulluja, siinäpähän konttaavat metsässä jos aikaa riittää…”

- Kommunisteihin/vasemmistoon?

Vastustaa, ei sikäli kuitenkaan läheinen asia koska ei tunne paljoakaan vasemmistolaisia.

- Venäläisiin?

”Valehtelijoita, epäluotettavia, eivät anna suomalaisten elää rauhassa.” Ei tunne kuitenkaan henkilökohtaista vihaa venäläisiä rivimiehiä kohtaan. Vaikea haavoittuminen kuitenkin katkeroittanut mieltä.

- Saksalaisiin?

”Liikaa koohotusta, häviävät sodan. Vaihtavat kylläkin helposti konjakkia ja tupakkaa kaatuneilta ryssiltä keräiltyihin kokardeihin…” Nähnyt saksalaisia vain Tiiksjärven lentokentällä.

- Sotaan?

Ei ajattele asioita liian syvällisesti, tekee mitä on pakko. Vihollisten ampuminen ei tuota henkisiä vaikeuksia, sillä tietää sen ainoaksi keinoksi selviytyä hengissä. Haluaisi kotiin perheen luo. Ei näe sotaa kunniakkaana asiana, useasti taistelee säilyttääkseen oman ja aseveljiensä hengen, turha uhrautuminen isänmaan puolesta tuntuu vastenmieliseltä. Tiedostaa sodan päättyvän tappioon.

- Muiden aselajien ja joukko-osastojen miehiin

”Tykkimiehistä ei ole mitään hyötyä, niitä näkyy ainoastaan keräilemässä sotamuistoja jotta voisivat näyttää niitä kotona ja väittää nähneensä kovia taisteluita.” Vanhempi veli res. tykkimies (palvellut talvisodassa ja jatkosodan alussa vuoteen 1942 kenttätykistössä kunnes kotiutettu ikänsä puolesta, kutsuttu palvelukseen uudelleen kesällä 1944 ja palvellut Ilomantsin taisteluissa III/KTR 5:ssä) joten vitsailee usein aiheesta.

”Omia lentäjiä ei näy ikinä kun pitäisi, etenkin talvisodassa vihollislentäjät saivat terrorisoida miten tahtoivat. Uuden sodan aikana tilanne on kuitenkin huomattavasti parantunut ja tekevät hyvää työtä”, nähnyt muutaman suomalaisten kannalta voitollisen ilmataistelun ja tehnyt mm. suomalaishävittäjän pudottaman venäläiskoneen lentokonemetallista puhdetöitä.

”Sotapoliisit ovat junarosvoja, ryöstävät lomajunissa lihat ja viinat, käyttäytyvät mielivaltaisesti, tulisivat saatanat kerrankin itse linjaan ja katselisivat kiväärin piippuja myös edestäpäin”



Mikäli joku huomaa jotain virheitä tarinassa, saa kommentoida. Tarina koottu omien sukulaisten tietojen pohjalta, joten totuuspohjaa tapahtumille löytyy. Lista romppeista nähtävänä täällä: http://etulinja.net/keskustelu/viewtopic.php?t=159

Saarinen
Viestit: 136
Liittynyt: 19 Loka 2007, 13:57
Paikkakunta: Iisalmi

ViestiKirjoittaja Saarinen » 04 Helmi 2009, 18:44

Pätkäisinpä tarinaa uusiin puihin. Elementtejä otettu omien isovanhempien sotavaiheista ja yleisesti tämän seudun miesten tiedoista.

En pyrkinyt mitään supersoturin tarinaa tai muuten erikoista kikkailua sisällyttämään vaan alter egoni on tyypillinen, talvisodan syttyessä 21-vuotias reservin alikersantti, pienviljelijän poika ja sekatyömies Pohjois-Savosta. Palkittu parilla tyypillisimmällä helyllä ja ylennetty kerran. Lapsuus köyhissä oloissa, välissä sota ja sitten sama jatkuu 26-vuotiaana kaksi sotaa kokeneena ja rintamalla nelisen vuotta elämästään viettäneenä.

Kovasti olisin halunnut sisällyttää vielä Lapin sodan tarinaan mutta kun Rukajärven suunnan miehistä harva sinne joutui, joten enpä väkisin alkanut sitä sisällyttämään.

Kattellaan nyt vuoden-puolentoista päästä miten omia varusmiespalveluksen tietoja ja koulutusta voisi hyödyntää (ensi heinäkuussa siis alkaa). Siihen asti näillä mennään...

Atrozbiguel
Viestit: 22
Liittynyt: 10 Tammi 2009, 21:58
Paikkakunta: Kouvola

ViestiKirjoittaja Atrozbiguel » 04 Helmi 2009, 20:18

Mmmm! Kuulostaa oikein pätevältä.


Palaa sivulle “Henkilötiedot”



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija