Mitä tahdotte re-enactment-tapahtumalta?

[Peltola]

Terve

Kuten otsikko sen kertoo, on kysymys lyhykäisyydessään seuraava: Mitä tahdotte re-enactment-tapahtumalta?

Miten sinä näet mielekkään historian elävöittämisen?

Onko sinun mielestäsi re-enactment valokuvaamista? Vaiko kenties taisteluja ja näytöksiä? Vai ehkäpä ihmisten opettamista erilaisissa tapahtumissa...? Mitä haluaisit nähdä ja kokea?

Kaikkia toiveita sopii heitellä ilmaan, toteutetaan näitä sitten parhaamme mukaan.

[Speidel]

Nykyisellään varmasti monella on sellanen käsitys reenactmentista että jannut vaa menee seisoskelemaan mettään pariksi tunniksi jonka aikana otetaan kuvia kamera kuumana. Voi sitä reenactmentata muullakin, paremmalla ja hienommalla tavalla. Valokuvaamisellahan emme varsinaisesti tutki historiaa.

Parasta historianelävöittämistä ja tutkimista on astua rintamasotilaan saappaisiin. Tämä tarkoittaa todenmukaista toimintaa ja esimerkiksi poteroissa istumista päivän. Siirretään siis itsemme 40-luvulle. Varmasti vituttaa jossain vaiheessa mutta tällöin saadaan edes teoreettinen ajatus siitä mitä oikea sotilas tunsi ja koki. Itse ajattelen homman niin että ennenkuin alamme esitellä sotilaan elämää muille, tarvitsee meidän itse sisäistää homma.

Esimerkillinen tapahtuma olisi vaikka sellainen että jannut laittavat kaiken isomman epäautenttisen kaman piiloon, siirtyvät kuvitteelliselle taistelualueelle ja toimitaan sen mukaan (partiot, vartiot yms.). Jutut koskisivat nimenomaan sitä tilannetta ja teemaa, eikä eilisillan villejä teinibileitä. Tapahtumia voi olla myös monenlaisia: Marssi- ja partiotapahtumatkin olisivat mielenkiintoisia ja kivoja.

[Ewald Koch]

Tärkeintä on Kameradenschaft eli toveri- tai yhteishenki, samanlainen kuin sota-aikana, ja siihen taas päästään mahdollisimman autenttisissa olosuhteissa (pl vaara tulla ammutuksi koska tahansa) eli mitä kurjempaa/kylmempää/mutaisempaa on niin sitä parempi on lopputulos.

Omassa porukassamme olemme toistaiseksi tehneet melko paljon partiomatkoja (kuten SS-divisioona Nord tekikin), vihollista ei ole toistaiseksi vielä tullut vastaan.. Partiomatkalle ei oteta kännyköitä mukaan, ylimääräiset korut 8pl vihki/kihlasormukset) riisutaan ja niin edelleen. Turvallisuussyistä yksi (1) kännykkä saattaa olla jonkun repussa virta pois kytkettynä jos sattuu joku katastrofi ja tarvitaan viranomaisapua tms.

Majoitusalueella touhuaminen eli puiden pilkkominen ja kokkaaminen ovat myös mukavaa touhua; einespizzat ja sipsit ovat kiellettyjä tai ainakin niitä mukanaan raahaavaa katsotaan kieroon.

Kameroiden käytöstä on pyritty tekemään tapahtumakohtaiset ohjeet siten että yksi ukko toimii sotakuvaajana ja muut touhuavat hänestä välittämättä. Porukassamme on onneksi yksi ammattivalokuvaaja joka on innostunut tästä harrastuksesta ja hankkinut autenttiset 1940-luvun kamerat. Tosin minikokoinen digikamerakin taitaa kulkea matkassa aika ajoin. Jos joka ukolla on oma kamera ja tapahtuma käsittää muille poseeraamista ("kuvaa mut, eikun mut, minutpas") niin hommasta ei tule mitään.

[Soini]

Tuollainen kuulostaa hyvältä. Tosin jos keskustelu rajataan liikaa todentuntuisiin keskusteluihin, ollaan aika lähellä rooliminän larppausta.

[Speidel]

Niin siis en meinannut sitä että jokainen pölisee jostain keksitystä elämästään, ainakin itselle se olisi erittäin vaikeaa eikä juttu luistaisikaan. Samaan tapaan kuin airsodan teemapeleissä eli pyritään puhumaan kuitenkin niin että aihe olisi voinut olla keskeinen 40-luvulla tai muutenvain arkisista asioista. Kunhan ei tosiaan aleta höpisemään niistä CS-matseista jossa pekka sai turpaan matilta . Varusteista, historiasta, toiminnasta ja muusta tähän harrastukseen liittyvästä on tietysti suotavaakin puhua. Puhetta on vaikea rajata "asialliseksi" joten jokainen oman harkintansa mukaan.

[Peltola]

Ehkäpä ajatuksena onkin, että jätetään kaikki moderni pois keskustelussa, ettei nyt puhuta kuitenkaan ihan siitä eilisestä leffasta jne. En sitten usko, että tarviiko aivan larppaamiseen asti mennä

Mites, onko jotain tiettyjä kiinnostuksia sotilaan elämästä ihmisillä? Esimerkiksi itselläni on perversiä kiinnostusta kaikkea muuta kohtaan, kuin itse taistelua. Kiinnostaisi mielettömästi korsu & poteroelämä, sekä koulutusvaiheiden yms. kokeminen jne.

Suomessa vaan on kovin epätodennäköistä, että saataisiin tilaa missä olisi oikeasti mahdollisuus esimerkiksi este & kuntoradan rakentamiseen ja muuhun vastaavaan toimintaan

[maijala]

En ole koskaan kokeillu re-enactmenttiä, mutta ainakin ajatus jostain sotilaiden koulutuksesta sun muusta kiinnostais, kuten bauerin mainitsema kuntorata tai jokin esim. taistelu taktiikoiden opetus tai muu sota toimi.

[Ewald Koch]

Ilmoittaudun myös korsuelämästä kiinnostuneeksi. Ollapa vaan sopiva korsu tähän tarkoitukseen; mökille sellaisen voisi tietenkin rakentaa mutta siellä ei ole sopivaa paikkaa eikä lompakossa tarpeeksi €-määräistä rahaa.

Kuntorataa/rastikoulutusta voisi miettiä joskus myöhemmin tänä vuonna, pari ideaa ollutkin, katsotaan mitä keksitään.

[Peltola]

Korsuhan rakennetaan lähipuista originaalein välinein porukalla

[Herne]

Korsun ja juoksuhautojen rakennus alkuperäisillä työkaluilla olis kiinnostava kokemus, ehkä vain vaikea toteuttaa. Kuntoratakin kuullostaa hyvältä idealta.

[Dobbler]

Kyllä minusta jouksuhauta ja/tai korsutalkoot on sieltä helpoimmasta päästä toteuttaa...

[Herne]

Ai no sehän on kiva kuulla. Aattelin että paikka ja työkalut aiheuttavat ongelmia.

[Lindholm]

No työkalujen ei kummosia tarvi olla, lapiota, kirvestä, vasaraa ja naulaa, sahaa (mielellään moottori ). Voin jopa hankkia konsultointiapua..

Suurin juttu on tietysti se, että kuka antaa sellasen mageen pläntin maata, johon sekä saa, että kannattaa sellanen rakentaa. Lisäks pitäs kaataa ympäriltä yks jos toinenkin puu materiaaliksi.

[Peltola]

...ja saada väki tekeen ruumiillista työtä palkatta useana viikonloppuna

[Dobbler]

Well, if you put it that way...

... niin kyllähän niitä mutkia matkaan alkaa tulla

[Kleinberg]

Minä toivoisin tapahtumalta enemmän juuri liikuskelua, partiotoimintaa ja suunnistusta, jos nyt alueen 1:20000 kartta sattuisi joltain löytymään. Kaikin paras ja jännittävin olis sellanen ajatus, että olis fyysisesti vihollisia eli kaksi porukkaa, jotka sitten "etsisi" toisensa. Mitenkäs te airsoft -heput tämän yleensä toteutatte? Kaipa se perinteiselläkin Re-enactment porukallakin onnistuisi, vaikkei vihulaisia pystykään ampumaan...

Tylsin mahdollinen episodi on aina se kun kaivetaan taskuista edellisiltä messuilta löydetyt kunniamerkit ja aletaan vertailemaan niitä toisten kanssa...

[Kant]

Samaa mieltä ja sitten siihen vielä lisänä vertaillaan varusteita, kelle hienoimmat ja parhammat vermeet ja otetaan kaatokännit. Sillon yhtä hyvin se vois olla bisnesmiesten tapaaminen jossa vertaillaa kultakelloja ja liituraita housuja ja kellä on hienoin kännykkä.
Airsoftaamisessa ainaki se väijyminen ja taistelu toteutuu, koska pyssyjen piipuista lentääki jotain muuta ku multaa ja soraa:)

[Ossi]

Joskus tällaisen airsoftarin jolla on hieman re-enactoria veressä, tulee mieleen täys re-enactoreitten puheista tämä:D http://www.youtube.com/watch?v=4wqrKuS1zMA

[Kyrö]

Minä toivoisin tapahtumalta enemmän juuri liikuskelua, partiotoimintaa ja suunnistusta, jos nyt alueen 1:20000 kartta sattuisi joltain löytymään. Kaikin paras ja jännittävin olis sellanen ajatus, että olis fyysisesti vihollisia eli kaksi porukkaa, jotka sitten "etsisi" toisensa. Mitenkäs te airsoft -heput tämän yleensä toteutatte?

Käväiseppäs seuraavassa Korpisota-pelissä, sitä itteensä parhaimmillaan. Joskus jopa suht haastavissa olosuhteissa

[KYLJYS]

Joskus tällaisen airsoftarin jolla on hieman re-enactoria veressä, tulee mieleen täys re-enactoreitten puheista tämä:D http://www.youtube.com/watch?v=4wqrKuS1zMA

Paitsi että Re-enactment harrastajat mallintavat jotain oikeasti olemassa ollutta (historiallista), eivätkä leiki menninkäisiä. Me airsotaajat vaan juostaan sinnepäin- varusteissa lelujen kanssa puskissa. Molemmissa on puolensa.

[Sturmmann]

Tässä on yksi näkökulma, miten asiaa voi kehittää. Tuolla näkyy olevan aikalailla myös yleisöä, joten lienee maksullinen tapahtuma. Saaduilla rahavaroilla hankittaneen varusteita.

http://www.sbg1.mistral.co.uk/framesetwith%20scroll.htm

[Peltola]

Joo-o, nuo yleisötaistelut on aika karmeita, ulkomaill tykkäävät noita harrastaa. Riippuu ihan paikasta missä järjestetään, et miten rahat menee.

Virossa tapahtuma maksoi meille enactoreille asevuokran & paukkujen verran, yleisö pääsi ilmaiseksi.

[risu]

Kannatan enemmän toimintaa ja vähemmän istumista eli taisteluharjoituksia ja partiotoimintaa.
Korpisota-pelit ova olleet siitä pahaimmasta päästä.

[Piesala]

Joo-o, nuo yleisötaistelut on aika karmeita, ulkomaill tykkäävät noita harrastaa. Riippuu ihan paikasta missä järjestetään, et miten rahat menee.

Virossa tapahtuma maksoi meille enactoreille asevuokran & paukkujen verran, yleisö pääsi ilmaiseksi.

Höh, mun mielestä Viron sota oli oikein kiva, hyvien puolella ei ainakaan tuntunut yleisöaspekti häiritsevän.

[Peltola]

Joo, olihan se ihan hauskaa, mut jotenki musta mautonta sellane leikkimine jo vähä. Mut emt. Kai se innostaa ihmisiä kiinnostuun historiasta.

[Ossi]

Voiks todistaa ettei menninkäisiä ole??? Leikkimistä tuo re-enactmenttikin on. Varusteurheilua sun muuta. Sanoisin kyl et WWII airsoftaajat on kyl ainakin suomessa aika hyvällä sijalla realistisuuden suhteen.

Joskus tällaisen airsoftarin jolla on hieman re-enactoria veressä, tulee mieleen täys re-enactoreitten puheista tämä:D http://www.youtube.com/watch?v=4wqrKuS1zMA

Paitsi että Re-enactment harrastajat mallintavat jotain oikeasti olemassa ollutta (historiallista), eivätkä leiki menninkäisiä. Me airsotaajat vaan juostaan sinnepäin- varusteissa lelujen kanssa puskissa. Molemmissa on puolensa.

[Speidel]

Et vissiin tiiä reenactmentista hölkäsen pöläystä. Varusteurheilua se ei ole. Pääpaino on historialla. Oikeanlaiset kamat antavat vain raamit tälle. Varusteet eivät missään nimessä ole pääpointti, ja jos olisi, olisi harrastuksen nimike KERÄILY.

Jos olisit ollut yhdessäkään reenactment -tapahtumassa, tietäisit. Turha huudella katsomosta.

[Ossi]

No kyllä se hieman siltä vaikuttaa, et voi kyllä kokonaan kieltää etteikö re-enactment hieman olisi varusteurheilua. Ei pääpointtina mutta negatiivisena ilmentymänä.

Et vissiin tiiä reenactmentista hölkäsen pöläystä. Varusteurheilua se ei ole. Pääpaino on historialla. Oikeanlaiset kamat antavat vain raamit tälle. Varusteet eivät missään nimessä ole pääpointti, ja jos olisi, olisi harrastuksen nimike KERÄILY.

Jos olisit ollut yhdessäkään reenactment -tapahtumassa, tietäisit. Turha huudella katsomosta.

[Aavikko^]

Nyt hieman ajan oman lehmäni tällä ojaan kun liityn keskusteluun, mutta millä tavalla voisit uskottavasti eläytyä esimerkiksi Suomalaisen sotilaan rooliin jos päälläsi olisi esmes: Flecktarn tai vaikkapa Amerikkalainen M43, ja nyt on turha alkaa mussutamaan, että kunhan asenne ja kovasti yrittämistä on, että se korvaisi väärät varusteet.

Jos kyse olisi siitä että kerätään korrektit kamat (ilman turhia vääryyksiä) ja mennään vain metsään seisomaan ja katsomaan muualle mietteliäästi jotta kuvaaja voisi ottaa yhden tai kaksi kuvaa ja sitten mentäisiin lähimmälle ABClle syömään hampurilaisateria, silloin ymmärtäisin tuon varustehuoraus kommentin, mutta muuten, re-enacmentin yksi tärkeimmistä osistahan ovat juurikin korrektit kamat, niiden kanssa viedään eläytyminen vielä askeleen pitemmälle.

[Kontkanen]

No kyllä se hieman siltä vaikuttaa, et voi kyllä kokonaan kieltää etteikö re-enactment hieman olisi varusteurheilua. Ei pääpointtina mutta negatiivisena ilmentymänä.

Noh. Lätkääkin voi pelata ilman munasuojia, mut en suosittelisi. Enkä mä näe sitä varusteurheiluna tai huoraamisena, mutta ne suojat nyt on vaan aika lailla välttämättömät. Jos sä haluat pelata lätkää, niin ne varusteet on hankkittava. Ihan niinkuin monen muun harrasteen kanssa: jos haluat harrastaa, niin se vaatii panostusta enemmän tai vähemmän. Toisessa harrastuksessa vaan riittää pingismaila ja pari palloa.

[Ossi]

Re-enactment harrastajat eivät näemmä kauheasti kestä itseironiaa.

[Ewald Koch]

Re-enactment harrastajat eivät näemmä kauheasti kestä itseironiaa.

Itseironiaa kyllä omassa porukassa kestämme ja sitä viljelemmekin, termit "hörhö" ja "kahjo" eivät ole vieraita kun keskenämme juttelemme, mutta oman harrastepiirin ulkopuolelta on turha tulla pottuilemaan vasten parempaa tietoa.

Kannatan enemmän toimintaa ja vähemmän istumista eli taisteluharjoituksia ja partiotoimintaa.
Korpisota-pelit ova olleet siitä pahaimmasta päästä.

Harmi että et päässyt Gaißmairin talvileirille tänä vuonna, mutta ensi vuonna uusi yritys. Tervetuloa palelemaan samanhenkisessä seurassa lähes aidoissa olosuhteissa; sotaan liittyvää äkkikuoleman vaaraa emme pysty tarjoamaan mutta yritetään muuten päästä autenttiselle tasolle - kuitenkaan turvallisuudesta tinkimättä.

[Dobbler]

Ossi, ironisuus on hieno taidelaji, joka usein menee enemmän provosoinnin ja tappelun puolelle. Vältä sitä tällä foorumilla, niin hyvin menee.

Mun on muutoin hirmu vaikee kommentoida tähän, kun ei ole vielä yhteenkään tapahtumaan päässyt mutta mitä odotan tapahtumalta;

- Elämyksiä
- Tunnelmaa
- "bondausta"

Kaikki muu on sitten bonusta.

[Sturmmann]

Tuohon otsikkoon viitaten ja edelistä viestiäni tukien muistutan, että onhan Suomessa ollut jo monia kertoja Parolassa taphtuma, joka on ollut yleisölle tarkoitettu. Kovin suunitelmallista se ei kuitenkaan ole ollut. En usko, että patruunoiden ja räjähteiden käyttö on mitenkään välttämätöntä tapahtuman elävöittämisessä. Paljon voidaan muutakin tehdä, kuin kuljeskella yleisön joukossa. Tiedän toki alueen rajoitukset, mutta onhan lähellä käyttökelpoista aluetta. Se tosin tarkoittanee, että WWII -saksalaisia asepukuja ei voine olla näkyvillä. Softaamisaseet voinevat olla yksi tapa ja mikä voisi myös kannustaa ko. yrityksiä osallistumaan.

[Ewald Koch]

Tiedän toki alueen rajoitukset, mutta onhan lähellä käyttökelpoista aluetta.

Aluetta on - esim Parolan "lentokenttä", mutta sen käyttö historian elävöittämistapahtumaan on (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) jumalattoman paperisodan takana, aluetta kun hallinnoi muistaakseni Metsähallitus eikä suinkaan PV. Asiaa on selvitelty tässä vuosien varrella eikä ideaa ole vielä täysin hylätty. Jos kiinnostusta - sekä ennenkaikkea 111% varmasti ajoissa ja asianmukaisesti varustautuneina paikalle tulevia vapaaehtoisia - riittää niin asiaa voidaan taas viedä eteenpäin kesän rientoja silmälläpitäen.

Yleensä ja erikseen, kuten useimmat aktiiviset harrastajat tietävät, vähänkin isomman re-enactment -tapahtuman järjestäminen on aikamoinen homma. Pitää miettiä huollot ja majoitukset, tulemiset ja menemiset, sopiva paikka, kulkemiset ynnä muuta ynnä muuta. Pähkäily alkaa usein puolikin vuotta ennen varsinaista tapahtumaa (kuten esim meidän viimeisimmän talvikoulutuksen kanssa) ja huolto/tukiorganisaatio on melko iso kun puhutaan osanottajamääristä kolmen-neljänkymmenen paikkeilla. Osanottajan on helppo tulla paikalle ja helppo häipyä ajoissa kun joku muu on ensin "pedannut petin valmiiksi" ja lopuksi siivoaa sotkut.

Tällä mutinalla en nyt tässä yhteydessä syytä ketään tai osoita sormella yhtään mitään, viimekertainen tapahtuma meni hienosti ja kaikki osanottajat kantoivat kortensa kekoon, mutta haluan ehkä hieman herättää keskustelua talkoohengestä ja kinkereiden järjestämisestä noin yleensä, meidän porukalla ei ainakaan omasta takaa ole resursseja pitää kovin ihmeellisiä bileitä ilman ulkopuolista apua, jo pelkästään kinkeripaikan koko ja muut ominaisuudet alkavat äkkiä olla rajoittavia tekijöitä, kuten vuoden 2010 talvibileissä huomattiin tilan kerta kaikkiaan vaan loppuvan kesken. 2011 tapahtumaan tämä korjattiin kun saimme upean tapahtumapaikan "lainaksi", samalla tosin jouduttiin luopumaan kovilla ampumisesta harjoitusmielessä koska siihen ei sitten taas ollut sopivaa paikkaa jka olisi ollut sekä luvallinen että kaikki mahdolliset turvamääräykset täyttävä.

Yksi paljon pulinaa aiheuttanut asia on myös kinkerivieraiden osallistuminen, vähänkin isomman tapahtuman tarkoitus ei ole tarjota "ilmaista" puuhamaata ja/tai kulissia ihan jonkun muun asian toteuttamiseen kuin mikä tapahtuman idea on. Hamasta historiasta yli puolen vuosikymmenen takaa, jo ennen Gaißmairin aikaa, on ennakkotapaus ihan omiaan puuhaavasta bileisiin kutsutusta porukasta joka sotki tarkoitetun ohjelman aivan täysin omilla produktioillaan eikä edes kiittänyt saatika maininnut järjestävää tahoa produktiossaan ja tästä ei oikein tykätty. Jos joku haluaa puuhata omiaan niin ihan vapaasti mutta turha toivoa että joku viitsii hyvän hyvyyttään järjestää valmiit kulissit ja ilmaiset avustajat.

Tapahtumat saattavat myös laajentuessaan maksaa jotain, ruokakustannuksia tulee aivan varmasti, samoin telttojen vuokraus voi olla maksullista ja maanomistajakin saattaa pyytää jotain. Voin kuitenkin vakuuttaa että voittoa tällä toiminnalla ei tehdä, talvikinkereiden kustannukset menivät ruokiin viimeistä senttiä myöten ja jotain taisi tulla takkiinkin, en ihan jokaista näkkileipäkuittia tainnut toimittaa enkä laskuttanut myöskään Knäckebrot-pakettien askartelusta mitään vaikka siihen jokunen ilta menikin. Ikävintä maksullisessa tapahtumassa on ennakkoilmoittautuneiden ja lopunperin paikalle saapuvien lukumäärän iso heitto, esim jos ruokaa on tilattu (ja valmiiksi maksettu) isommalle määrälle kuin paikalle tulee ja osuutensa maksaa niin järjestävä taho ottaa tämän sitten takkiinsa, koska ruokailujen kateprosentti on pyöreä nolla (0). Maksullisuuden ei kuitenkaan pitkässä juoksussa luulisi olevan kynnyskysymys koska vissiin airsoft-tapahtumat ovat olleet maksullisia jo pitkän aikaa?

Tässä tätä sanaa asiasta nyt alkajaisiksi, avataan keskustelu asiasta. Asialliset puheenvuorot ok, kulisseista on ihan turha mitään huudella jos ei yhdessäkään tapahtumassa ole ikinä käynyt.

[Ossi]

Joo tapanani on usein heittää aika vi***maista läppää mutta heitetään se tällä kertaa vaikka nykynuorisokulttuurin syyksi On mulla kuitenkin suht hyvin tiedossa mitä reenäktmentti on. Ja ettei ihan ole OT:ta koko ketju niin samoja asioita varmaankin toivoisin re-enactment tapahtumalta kuin risu.

Re-enactment harrastajat eivät näemmä kauheasti kestä itseironiaa.

Itseironiaa kyllä omassa porukassa kestämme ja sitä viljelemmekin, termit "hörhö" ja "kahjo" eivät ole vieraita kun keskenämme juttelemme, mutta oman harrastepiirin ulkopuolelta on turha tulla pottuilemaan vasten parempaa tietoa.

Kannatan enemmän toimintaa ja vähemmän istumista eli taisteluharjoituksia ja partiotoimintaa.
Korpisota-pelit ova olleet siitä pahaimmasta päästä.

Harmi että et päässyt Gaißmairin talvileirille tänä vuonna, mutta ensi vuonna uusi yritys. Tervetuloa palelemaan samanhenkisessä seurassa lähes aidoissa olosuhteissa; sotaan liittyvää äkkikuoleman vaaraa emme pysty tarjoamaan mutta yritetään muuten päästä autenttiselle tasolle - kuitenkaan turvallisuudesta tinkimättä.

[Dobbler]

Kyllä minä ainakin peräänkuulutan talkoohenkeä näissä tapahtumissa myös. En tosiaan mukana ole vielä ollut, mutta ainakin itse osallistujana lähden siitä oletuksesta että kannan korteni kekoon, joko rahallisesti tai vähintään lähtiessä omat roskat siivoten. Kiitokset tulee varmasti myös järjestäjille.

Valitettavasti sama trendi on airsota-puolella, siis vähänkään isommissa tapahtumissa, ja varsinkin maksullisissa. Ihmiset tulee ja menee kuin torpassa, kaikki roskat jää keräämättä ja muutenkin perseily on aika yleistä. Ihme hommaa, eikä mahdu meikäläisen kaaliin. Tämä muuten EI ole ikäsidonnainen juttu. Harmikseni olen huomannut monta kertaa, että myös oman ikäluokan (30-40v) osallistujissa on aikalailla yhtä paljon perseilyä kuin nuorissa.

En myöskään näe rahallista korvausta rajoittavana tekijänä tapahtumille. Ehkä kuitenkin budjetointi kannattaa tehdä etukäteen ja ilmoittaa siitä myös osallistujille, jolloin he tietävät millainen summa mihinkin menee ja todennäköisesti voisivat myös tarjota tiedossaan olevaa apua kustannusten vähentämiseksi? Tämä on toki vain idea, tiedän etteivät kaikki halua näin tehdä.

Paikkojen suhteen täytyy taas harmitella että Hiukkavaara on 400-500km liian kaukana "pelipaikoilta"... Siinä nimittäin on mielestäni aivan loistava paikka vaikka minkälaisille kinkereille.

[Sturmmann]

Tapahtuman luonti alkaa siitä, että on organisaatio. Vertaa armeijaan, ensin luodaan esikunta ja siitä homma lähtee. Peli- tai muu tapahtuma on toki vapaaehtoista ja siitä syystä maksut (talousarvion nojautuen) pitää suorittaa etukäteen ja niitä ei palauteta, kuin lääkäritodistuksen nojalla. Ilmoittautuminen on siis sitova ja riittävän ajoissa (kuukausissa). Talkoohenkeä tarvitaan, koska muuten kaikki maksaa älyttömästi. Talkoohenkeä tarvitaan jopa järjestysmiehissä, muuten perseillään ja järjestäjät joutuvat siivoushommiin.

"Pääesikunnan" luominen olisi edellytys, siis jokin maanlaajuinen liitto ja sillä paikalliset yhdistykset eli omat "esikunnat". Tällä hetkellä on vain paikallisia ja osin "eripuraisia" kuppikuntia ainakin siinä mielessä, että yhteistyötä ei saada aikaiseksi. Yhteiskunta taasen edellyttää mm. turvallisuussuunnitelmaa tapahtumalle. Parolan kohdalla on varmasti byrokratiaa alueen käytössä . Sen teemaksi voisi ottaa vaikka Tuntemattoman Sotilaan "mennäänpäs tästä aukiosta heittämällä yli". Kulut voitaneen sopia Panssarimuseon kanssa. Sehän olisi vain lisä toiminnalliseen ulkoilmateatteriin, josta yleisö maksaa. Ei voida edes ajatella, että yleisö jaksaa katsella jotain tuntikausien esitystä. Jokin 15-20 minuutin tapahtuma pari-kolme kertaa päivässä lienee sopiva.

[Ewald Koch]

"Pääesikunnan" luominen olisi edellytys, siis jokin maanlaajuinen liitto ja sillä paikalliset yhdistykset eli omat "esikunnat". Tällä hetkellä on vain paikallisia ja osin "eripuraisia" kuppikuntia ainakin siinä mielessä, että yhteistyötä ei saada aikaiseksi. Yhteiskunta taasen edellyttää mm. turvallisuussuunnitelmaa tapahtumalle.

Yhdistystoiminta edellyttää myös byrokratiaa, vakuutuksia, viranomaismaksuja, kirjanpitoa, yhdistyslain tuntemusta yms yms riesaa, omasta ja edustamani yksikön puolesta en lämpene ollenkaan virallisille yhdistyksille enkä "yleisesikunnalle". Asioista on pystyttävä täysi-ikäisten ja täysipäisten kavereiden kanssa sopimaan suoraan. Yhdistystoiminta on monessa asiassa kaiken pahan alku ja juuri, sinne pesiytyy äkkiä erilaisia "järjestöjyriä" joiden ainoa tarkoitus on vallan kahmiminen ja varsinaisen harrastustoiminnan haittaaminen, olen sen verran kauan eri järjestöissä toiminut ja sitä touhua seurannut että omaa yksikköäni en siihen suohon vedä, parempi pysyä hörhöilevinä yksityishenkilöinä jotka vain sattumalta joskus sattuvat samaan paikkaan hörhöilemään.

[Korhonen]

Keskustelu "natsitervehdyksen" käytöstä re-enactmentissä siirretty omaksi ketjukseen tänne: viewtopic.php?f=8&t=1305&start=0

[Sturmmann]

Olen samaa mieltä, että rekisteröidyn yhdistyksen myötä voi tulla ongelmia. Tarvitaan kirjoitustaitoinen ja halukas henkilö tekemään mm. pöytäkirja. Kuten sanoit, täysipäisten ja aikuisten kanssa pitää voida sopia. Niinpä. Meillä on rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä yhdistyksiä. Toimintasi / ja kaverien on siis yhdistystoimintaa ilman että sitä on rekisteröity. "Esikunnan" voi toki luoda s-posteilla eri paikkakunnilla. Kysymys on suunnitelmallisesta toiminnasta, johon saadaan isompi porukka ja jotka sitoutuvat tapahtumiin. Laki taasen vähät välittää onko tapahtuma jonkin henkilön tai yhdistyksen järjestämä - samat vastuut niissä kaikissa on.

[Panzer]

Jos on oikeasti kiinnostusta korsutalkoisiin, niin meille sen vois mahdollisesti tehdä. Sitä vois ensiksi harjoitella kaivamalla vähän tastelu hautoja niin näkee onko oikeesti tekijöitä. Joudun todennäköisesti itse rahottaa sen. Keväällä pitäis muutenkin siivoilla nykyiset kaivannot tuolta metsänreunasta.

[Scharführer Stein]

Joo-o, nuo yleisötaistelut on aika karmeita, ulkomaill tykkäävät noita harrastaa. Riippuu ihan paikasta missä järjestetään, et miten rahat menee.

Virossa tapahtuma maksoi meille enactoreille asevuokran & paukkujen verran, yleisö pääsi ilmaiseksi.

Höh, mun mielestä Viron sota oli oikein kiva, hyvien puolella ei ainakaan tuntunut yleisöaspekti häiritsevän.

laitan heti alkuun etten itse ikinä ole ollut missään äkmenteis mukana mutta keuitenkin....
Omasta mielestä nuo yleisötaistelut voisivat olla ihan mukavakin juttu, juuri niinkuin Bauer totesi että se voi saada jotkut kiinnostumaan historiasti ja mikä mielestäni parempaa: aloittamaan harrastuksen itsekkin, sillä tietääkseni äktöreitä ei ihan liikaa suomessa ole? Paljon työtähän ne vaativat ja ei niitä paljoa kannatakkaan järjestää, mutta ne voisivat todella tuoda "uutta verta" harrastuksen pariin.
Pläräsin loppu keskustelunkin läpi niin, ongelmana näyttää olevan paikka ja resurssit jos nyt oikein tulkitsin. Mutta voin väittää että jos intoa ja tahtoa löytyy talkoamaan ja tekemään monilla, niin varmasti jos jonkin moista tilaisuutta kyettäisiin järjestämään, en puhu nyt pelkästään yleisötaisteleuista. Itse ainakin voin ilmoittautua vaikka tältä istumalta auttamaan jonkin tapahtuman järkkäämisessä. Ende.
(Tarkoitus nyt tässä tekstissä ei ollut antaa kuvaa että kaikki hoituu iloisesti laulaen ja tanssien, mutta mahdotonta näiden järkkäily ei loppuen lopuksi ole)

[Linnoittaja]

Tervehdys! Mitäs tällaiselta tapahtumalta sitten vaaditaan minimissään. Paikkaa olisi tarjolla sivistyneeseen menoon, eli Miehikkälän Salpalinjamuseon alue. Sivistyneen yleisönäytöksen vois toteuttaa siellä, ampumaradalle on hiukan matkaa,vaatii siirtymisen autolla, mutta sellainenkin saataneen käyttöön. Majoitus voisi olla sotilasteltoissa ilman vesiwc:tä. Airsoft puoli on mysteeri, ehkä sellaisenkin pystyisi järjestämään, ehkä ei. Talkoolaisia tietysti tarvii jos meinaa edullisesti päästä. Jatkosodan loppupuolella Miehikkälässä oli peräti Greif-divisioonan huollon osia eli niitä saksalaisia asepukujakin on nähty sillä alueella ennenkin.

Olisiko tällaisella tulevaisuutta? 2013 on vuosi jolle tähdätään jollette tyystin tyrmää ideaa?

[Linnoittaja]

Aika rauhallista on kommenttien kanssa, jatkan vielä hiukan tästä. Uskoisin että eri maiden asepukuja voitaisiin esitellä tapahtumassa "suurelle" yleisölle, pitää vain tehdä etukäteen tiedote jota jakaa tiedotusvälineille ja yleisöllekkin omansa. Tarpeeksi informaatiota jakoon eri asepuvuista niin saadaan ehkä toiselta kantilta esiteltyä vaikkapa peräti niitä SS-asepukuja. Tässä avainasemassa on asiallisesti tehty infomateriaali.

Asiasta, tapahtumasta, kiinnostuneiden(mahdollisten talkoolaisten!) kanssa voitaisiin tehdä retki museolle ja alueelle ylipäätään jotta nähtäisiin tarkemmin mitä puuttuu ja mitä on. Ajankohtana voisi olla kesä/syksy.

Kiinnostuneita?

[Peltola]

Unohdin vastailla, ja nyt en muista enää mitä syviä ajatuksia mielessä oli.

Kaikenlaiselle toiminnalle on varmasti kysyntää, kunhan se on tarkoituksen mukaista ja sisältöä riittää seisoskelun lisäksikin.

[Aho]

Hei

Täällä on jo keskusteltu paljon ko. aiheesta. Monenlaisia ajatuksia ja kommentteja on esitetty.
Itse olen ihan "uusi ja "vihreä kaveri, joka törmäsi jokin aika sitten re-enactment sivustoille ja kiinnostui/innostui tästä touhusta.

Olen miettinyt monesti, että olisi mielenkiintoista päästä tuntemaan edes jollain syvyydellä niitä tuntemuksia
mitä isoisät joutuivat rintamalla kokemaan. Ensisijaisesti kiinnostaisi kokea jonkinlaista vihollisen läsnäolon aiheuttamaa
"pelon ja jännityksen" sekoitusta eli saada edes pieni käsitys siitä mitä sodassa oikeasti olleet ovat joutuneet tuntemaan.

Tuollaista voisi fiilistellä esim. niin, että kaksi ryhmää lähtee metsämaastossa sopivan matkan päästä vastakkaisista suunnista
lähestymään toisistaan. Liikkuessa joutuu olemaan varuillaan ja kohtaaminen tapahtuu yllättäen.

Toinen kokemus voisi olla sellainen että on vartio- /tulenjohtopaikalla ja sitä lähestyy yllättäen "vihollisen porukka".

Eli esim. jotain tuollaista...

[Scharführer Stein]

Niin eli tuosta mahd tapahtumasta... Laitoit siihen Linnoittaja maininnan noista Airsoft mahdollisuuksista... Itsekseni mietiskelin notta monella softaajallakin löytyy ymmärrykseni mukaan kohtuullisen tarkkoja varuste varustekokonaisuuksia, joten voisihan näitäkin hyödyntää, saisi lisää porukkaa mukaa. Tosin mitä sitten itse Arisoftauksen kanssa niin en osaa sanoa mielestäni hieman toissijainen jos enemmänkin äkmentti tapahtumaa ollaan järjestämässä...

Itseäni moinen ainakin kiinnostaa pirusti, jos konseptista saa tarpeeksi kattavan ja mielenkiintoisen. Tapahtuman järjestäminen tosin tulee vaatimaan varmaankin näillä mittapuilla suurenkin osanoton jotta tapahtumasta tulisi todella kiinnostava. Meinaan jos itse lukisin ilmoituksen näin Vaasassa asuvana, että toisella puolen Suomea 2 ryhmällistä pyörii kuin päättömät kanat tekemättä oikein mitään, niin tuskin lähtisin matkaan, mutta jos olisi selkeästi paljon ohjelmaa ja porukkaa vääntäytymässä paikalle niin varmaankin nostaisin kytkintä ja paikalle saapuisin jos vähänkään aiheesta olisin kiinnostunut, sillä tälläistähän ei tänäm valtion rajojen sisällä juurikaan tapahdu.

Itse en nyt tässä paljoa voi sanoa, sillä itsekkin aika uusi vasta oikeastaan tutustumassa ja keräämässä settiä kasaan ja jossain hamassa tulevaisuudessa aijon ryhmiin liittyä, joten puheenit jäävät siihen arvoon mihin jäävät... Täten heittäisinkin palloa vähän kokeneemmille ja näitä rinkejä kiertäneille herroille, notta mitä mieltä tuollaisesta tapahtuman järkkäämisestä ollaan. Meinaan uskon, että osallistujia kyllä olisi kunhan saataisiin nyt muutama hahmo tältä suuntaa ns "avain" henkilöiksi jotka nyt sitten keskustelisivat asiasta tarkemmin ja esittäisivät sitten asiaa meillepäin ja kerättäisiin alustavasti paljonka mahdollisia osallistujia niin talkoohommiin kuin ihan "näyttelyynkin", millä aikatauluilla ja niin edelleen....

Että ainakin omasta puolestani jo sanon, että jos tapahtuma saataisiin kasaan ilmestyn kyllä sitten paikalle joka ihan tavallisena kadun tallaajana tai sitten jossain muussa roolissa, sen näyttää sitten aika.

[Ewald Koch]

Että ainakin omasta puolestani jo sanon, että jos tapahtuma saataisiin kasaan ilmestyn kyllä sitten paikalle joka ihan tavallisena kadun tallaajana tai sitten jossain muussa roolissa, sen näyttää sitten aika.

Niin, paljon on vettä virrannut mm Vantaanjoessa siitä kun tämä keskusteluketju saatiin käyntiin. Tässä vuosien varrella "Michael Gaißmair" on järjestänyt useamman talvileirin alan harrastajille, viimeisin oli helmikuussa 2012 ja osanottajia oli nelisenkymmentä, niin kotimaasta kuin maailmaltakin, kaukaisimmat vieraat taisivat olla Espanjasta. Tämä talvileiri oli vissiin neljäs peräkkäinen vastaavalla konseptilla toteutettu tapahtuma ja täytyy myöntää että tuollaisen kinkerin pystyyn pistäminen on aikamoinen homma. Syömiset, juomiset, tulemiset, menemiset, tapahtumapaikat, rahat jne pitää kaikki ajatella, delegoida ja sitten vielä stressata päälle meneekö kaikki putkeen, tällä(kin) kertaa onneksi meni.

Yhden asian olen kuitenkin oppinut: tulijoita ja erilaisia lupauksia sekä ennen kaikkea hyviä ideoita on kyllä, mutta ihmiset jotka todella jotakin tapahtuman eteen tekevät ovat harvassa. Yksi ihminen ei tapahtumaa pysty nollasta kasaan kursimaan ja meilläkin meinasi reilun puolen tusinan aktiivisen hörhön voimat loppua kesken.

Ilmaisia puuhamaita ei ole tarjottu enää vuosikausiin ja jatkossa on mietinnän alla myös talvileirien kohtalo, ei ole mitään mieltä polttaa itseään loppuun harrastustoiminnan takia, sillä harrastusten pitäisi rentouttaa ja viedä ajatukset pois työstä eikä suinkaan käydä työstä ja viedä loppujakin voimia.